|
Monté historiaa Ranskasta
Kun ensimmäiset tunnetut ravikilpailut Ranskassa järjestettiin
merenrannalla Normandian Cherbourgissa 25-26.9. 1836, kilpailivat hevoset
sekä kärryistä että satulasta. Kilpailu ei ollut kilvanajoa
kanssakilpailijoiden kanssa, vaan yksin kelloa vastaan. Ensimmäisen päivän
voittajalle kirjattiin aika 2.11. Kilpailuista tuli hyvin suosittuja ja
yleisöä oli yli 15 000 henkeä. Kisoja järjestivät viinikauppias Monsieur
Le Magnen ja Monsieur Ephrem Houël valtionsiittoloiden hallinnosta.
Ensiksi mainittu oli sponsori kun taas Monsiuer Houëlla oli ideana
kilpailujen avulla kehittää Ranskan kansallista puoliverirotua suurilla ja
komeilla yksilöillä, jotka jalostuksessa palvelisivat kilpailutavoitteita.
Ranskaan nopealla vauhdilla perustetut raviradat eivät olleet malleiltaan
säännönmukaisia. Myös ruohoradat ovat siellä yleisiä ja ovat
yhteiskäytössä laukka- ja raviurheilulla. Ranskalaisesta rodusta olisi
paljon kirjoitettavaa. Kantakirja avattiin 1907 ja tavoite on ollut
säilyttää ranskalaisen ravihevosen tunnusmerkit: korkeita, vahvoja
yksilöitä, sopivia ratsastukseen oli ohjenuora pitkään, sekä kestävyys
ennen nopeutta. !937 kantakirja suljettiin mutta avattiin jälleen lyhyeksi
aikaa pienelle määrää hyväksyttyjä amerikkalaisoriita hyvin tuloksin.
Monté Ranskassa on jatkanut eloaan kärryurheilun rinnalla. 25-30%
ajettavista lähdöistä on montélähtöjä. Niillä n. 50 raviradalla (kaikkiaan
ratoja Ranskassa on n. 250) joilla on 10 tai yli ajopäivää vuodessa, on
monté säännönmukaisesti mukana jokaisena kilpailupäivänä. Laji pitää
pintansa, vaikka montélähtöjen määriä on välillä esitetty vähennettäviksi.
Jo 20 vuotta sitten tunnettu ranskalainen valmentaja Roger Baudron totesi
eräässä haastattelussa: ” Uskon ensisijaisesti montéen mainiona
kouluna….ihmiselle. Harjoittelija saa paremman kontaktin hevoseen selästä
kuin kärryistä. Montéssa harjoittelija saa tuntea tasapainon vaikutuksen,
istunnan, pohkeiden ja käsien. Kärryillä ovat ainoastaan kädet…. En väitä,
että hyvästä ratsastajasta automaattisesti tulisi hyvä kuski mutta
ratsastajalla on taatusti lyhempi matkaan määränpäähän.”
Ranskalaisilla on nykyisin 60 kilpailua kärryhevosille, jotka luokitellaan
klassikoiksi ja Grupp-lähdöiksi, lista jonka huippuna on yksi maailman
tärkeimmistä ravikilpailuista, Prix d’Amerique, joka ajettiin ensimmäisen
kerran 1920 ja nimettiin muistuttamaan USA:n avusta Euroopalle I
maailmansodan aikana. Mutta on olemassa myös 34 monté klassikko ja
Grupp-lähtöjä, arvostetuimpana Prix de Cornulier joka kilpailtiin
ensimmäistä kertaa vuonna 1931. Kilpailu on nimetty sen aikaisen
merkittävän ravihenkilön, markiisi de Cornulierin mukaan. Kaikki nämä
montét ajetaan Vincennesin radalla poikkeuksina Grupp II Enghienissä ja
Saint-Leger des Trotteurs (kolmivuotiaille) Caenissa. Montélähtöjä ajetaan
myös ”maakuntaradoilla” hyvillä palkinnoilla sekä lähtöjä
montéohjastajille, joilla on vähemmän kuin 30 voittoa ja aloittelevat
voivat saada painohelpotusta. Mainittakoon, että pienemmillä radoilla
ajettavat lähdöt ovat usein ”vapaalla painolla” ja että montéurheilussa
amatöörien rooli Ranskassa on pieni.
Kuten Prix d´Amériqueta ympäröi oma historiankirjoitus, niin myös Prix de
Cornulierilla on omansa. Näiden kilpailujen voitto tuo suurta julkisuutta
ja jää ranskalaiseen ravihistoriaan elämään ja mikäli hevosen onnistuu
voittaa ne molemmat on kunnia ja maine aivan erityinen! Viimeisimpänä
olemme saaneet nähdä tämän lyömättömyyden Jag de Bellouetelta ja se on
tehnyt tämän kolmasti. Muista tähdistä mainittakoon Bellino II, Prix
d´Amérique voittaja vuosina 1975-76-77 ja Prix de Cornulier voittaja
vuosina 1973-75-76. Vuosina 1953-54 voitti Cornulierin Fandango,
satumainen hevonen, pieni 160 säkäkorkeudeltaan ja joka urallaan voitti 38
! montélähtöä putkeen --- aina”Minou” Gougeon satulassa.
Mutta hevosten ympärillä on myös merkittäviä ihmisiä. Äsken mainittu ”Minou”,
Michel-Marcel Gougeon, legendaarisen Jean-René Gougeon nuorempi veli, oli
vuosia montératsastajien kruunamaton kuningas, joka voitti vuosien
1947-1991 aikana 2 941 lähtöä, enimmäkseen satulasta. Ensimmäisen
Cornulier voittonsa hän ratsasti 1952 ja viimeisen 1991 Queila Gédéllä
ollessaan 58 vuotias. Hänen jälkeensä on tullut pitkä liuta rautaisia
ammattilaisia jotka ovat yhdistäneet valmentaja/ohjastaja/ratsastaja-
roolit. Vanhin edelleen vaikuttava on ehkä Michel Lenoir. Muutamina
monista voi mainita myös Jean-Claude Hallais ja Philippe Békaert,
kolminkertaisen Cornulierin voittaja Kaiser Trotin ratsastaja. Békaert on
kerran todennut montéurheilun olevan yksinkertaisempaa sen tähden ”kun
pääsee miettimästä miten kärryt saadaan mukaan”.
Tämänpäivän hallitseva valmentaja/ohjastaja/ montéohjastaja on Jean-Michel
Bazire. Hän on toiminut montératsatajana jo pitkään ja oli useana vuonna
ohjastajien liigakärjessä aivan erityinen yhdistelmä ohjastaja-
montéohjastajana. Hänen lopetettuaan ratsatamisen, on manttelin
hallitsevana montéohjastajana ominut Philippe Masschaele ja koko joukko
nuoria ratsastajia. Heihin lukeutuu montératsastajatar Nathalie Henry,
joka ensimmäisenä naisena on noussut aikaisemmin täysin miesvaltaisen
Ranskan raviurheilun kärkiohjastaja joukkoon.
Masschaelesta on tullut muurinsärkijä toisella tavoin, nimittäin
vallinneen perinteisen ratsastustyylin murtajana. Yves Dreux aloitti
ensimmäisenä pystyn tyylin murtamisen katsomalla lievän etukenon
edullisemmaksi. Mutta belgialainen Masschaele teki jotain täysin
radikaalia. Hän ei vain uskaltautunut tuomaan modernia mukailtua
”jockeyistuntaa” vaan nousi pian myös usean nuoren kollegan esikuvaksi.
Joël Hallais (seitsämässä Prix de Cornulier voitossa valmentaja, joukossa
2007 One du Rib) kuvailee uuden ratsastustyylin suurimmaksi muutokseksi
yli kolmikymmenvuotisen lajissa mukana olonsa aikana ja on esittänyt, että
Masschaelelle tulisi pystyttää patsas Vincennesiin. Montératsastuksesta on
muutamassa vuodessa tullut tyylikäs näytelmä; Ratsastaja pehmeässä
yhteistyössä hevosen kanssa. Lähde: Gunnar Atterholm /
http://www.montetravsport.se/historik.html
Kuva: Philippe Masschaelen tyylinäyte Solvallan Monté-elitenissä Criks
Hurricane*lla. Dramatiikkaa ei tästä kilvasta puuttunut. Ratsukkoa
ehdittiin jo juhlia lähdön sankareina ja voittajina, kunnes punnituksessa Masschaele hylättiin ja voiton perivät ruotsalaiset Simb Moonzoom ja
Viktoria Strand-Jörgensen. © J. Ikonen
|
